Onko meillä rakenteellista korruptiota?

Voit osallistua keskusteluun artikkelin lopussa. Siirry keskusteluun »

Share on FacebookShare on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone

Suomen ranking on hyvä: harvassa maassa korruptiota on havaittu yhtä vähän. Mutta havaitsemisessa itsessään voi piillä näköharha. Rakenteellinen korruptio, kuten muukaan piilorikollisuus, ei katukuvassa näy.  Ei varsinkaan silloin, kun se toimii erilaisina hyvä- ja pahaveli verkostoina vastavuoroisuuteen perustuen. Ketään ei tarvitse lahjoa, mutta silti kauppa käy

Miten hyvä tai huono Suomen tilanne oikein on?

CPI, Corruption Barometer Index, on tunnetuin korruption laajuutta mittaava indeksi. Sen tuottaa Transparency International, on tuottanut jo 20 vuoden ajan. Ja koko sen ajan Suomi on keikkunut puhtaimpien maiden joukossa. Vuonna 2012 Suomi sai 90 pistettä sadasta mahdollisesta, kuten Tanskakin.

Onko aihetta tyytyväisyyteen? On ja ei. Onhan se ihan hyvä tietää, että julkisella sektorilla ei korruptiota ole juurikaan havaittu.  Mutta tässäpä se ongelma onkin: CPI mittaa vain havaittua korruptiota ja vain julkisella sektorilla. Kaikki muu, kuten havaitsematon korruptio ja yksityisellä sektorilla esiintyvä korruptio, on mittarista pois.

On siis kaikki syy varoa yleistämästä tulosta koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Varsinkin kun CPI itsessään ei kovin läpinäkyvä ole. Se lasketaan 7 – 12 kansainvälisen järjestön antamista alkuperäistiedoista, jotka eivät ole yleisjulkisia, todentamiseen perustuvan tutkimuksen ulkopuolella.

Mutta onneksi on muitakin mittareita.

Oma suosikkini on GCB, Global Corruption Barometer. Sekin on Transparency Internationalin tuottama aineisto, ja ainoa aineisto, jossa korruptioon liittyvistä havainnoista kysytään suoraan kohdemaiden kansalaisilta, kuten suomalaisilta. Ja mikä parasta, barometri kattaa koko yhteiskunnan, myös yksityisen sektorin.

Suomi on barometrissa mukana vuodesta 2004 lähtien. Siten barometrin tulosten perusteella on mahdollista arvioida kehitystä: millaisia muutoksia kansalaisten havaitsemassa korruptiossa on tapahtunut ja miten asemamme suhteessa verrokkimaihin on muuttunut.

Edellisen joululomani aikana rakensin barometrin tiedoista kilpailevan indeksin CPI:lle. Ja kuinka ollakaan, Suomen pistemäärä ei ollut enää 90 pistettä sadasta, kuten CPI:ssä, vaan noin 60 pistettä sadasta. Olimme siis varsin kaukana täydellisestä puhtaudesta, mutta – yllätys, yllätys – edelleen kärjessä, kuten Tanskakin.

Mutta mitä kehityksen suuntaan tulee, niin barometrin mukaan korruptio on lisääntynyt kaikkialla, myös Suomessa, samalla kun ero Suomen ja muiden maiden välillä on selvästi kaventunut. Suomen hyvä maine keikkuu nyt entistä kapeammilla hartioilla, lähinnä poliisin, oikeuslaitoksen, armeijan ja koulutusjärjestelmän varassa.

Sen sijaan pisteet poliittisille puolueille, liike-elämälle, medialle ja eduskunnalle ovat pienentyneet lähes yleiseurooppalaiselle tasolle. Hieman terhakammin sanottuna: noin puolet suomalaisista pitää näitä valtainstituutioita nykyään joko melko tai erittäin korruptoituneina.

Mitä tästä päättelemme?

Se tietysti riippuu siitä, miten korruption määrittelemme. Jos määrittelemme sen viranomaisten lahjonnaksi, kuten useimmat suomalaiset edelleen tekevät, niin kaikki hyvin. Silloin meille riittää CPI:n takaama paikka maailman vähiten korruptoituneena maana.

Jos taas määrittelemme korruption valta-aseman väärinkäytöksi, joko yksityisen tai porukan hyödyksi, meidän on fokusoitava rakenteelliseen korruptioon. Siihen korruption osaan, joka katukuvassa ei näy, mutta jonka läsnäolon kansalaiset aistivat entistä vahvempana.

Rakenteellisen korruption esiin kaivamiseksi me tarvitsemme monivuotisen toimintaohjelman ja sitä tukevan tutkimusohjelman – jotakin sellaista, josta keskustelu ei ole vielä edes alkanut.

Olisi korkea aika aloittaa.

 

Erkki Laukkanen
Puheenjohtaja, Transparency Suomi

 

lisätietoja:
Korruption määritelmä ja esiintymismuodot, Transparency International

Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä, Helsingin Sanomat 12.9.2013

Kansalaisten havaitsema korruptio on lisääntynyt, Transparency Suomi 9.7.2013

 

(13) Comments

  1. Erkki Laukkanen on tehnyt arvokasta työtä arvioidessaan korruptio-indeksin hyvyyttä, erityisesti Suomen tulosten näkökulmasta. Mielenkiintoista on myös havaita, että toisenlaisella indeksillä Suomen tulos olennaisesti muuttuu.

    Samaan aiheeseen liittyen kiinnittäisin huomiota seuraavaan. Transparencyn sivuilla olevan barometrin mukaan suomalaiset arvioivat eniten korruptiota olevan poliittisissa puolueissa. Lähes samoihin lukemiin – 30% melko korruptoitunutta ja 12% erittäin korruptoitunutta – yltää liike-elämä. Kolmantena oleva media jää tästä jälkeen jo enemmän.

    Laukkasen artikkelin taustatiedoissa on liite ”How do you define corruption?” There is a definition of corruption in the three categories: grand corruption, petty corruption and political corruption.
    Grand corruption consists of acts committed at a high level of government that distort policies or the central functioning of the state… Petty corruption refers to everyday abuse of entrusted power by low- and mid-level public officials in their interactions with ordinary citizens…and.. Politicial corruption is a manipulation of policies, institutions and rules of procedure in the allocation of resources and financing by political decision makers…

    Eli määrittelyn kaikissa kolmessa kategoriassa korruptio näyttää koskevan politiikkaa tai poliitikkoja sekä virkamiehiä ja julkista sektoria. Miten määritelmä ja sen perusteella tehdyt korruptio-indeksit ottavat huomioon liike-elämän korruption, etenkin bisnes-to-bisnes -korruption, hyvä veli -verkostot jne., kun painopiste on politiikassa ja esimerkiksi poliittisissa puolueissa, joilla itsessään – jos yrityskytkennät jäävät ulkopuolelle – on käytettävissään vain murto-osa siitä raha- ja omaisuusmassasta, joka liikkuu liike-elämässä?

    Jäin myös pohtimaan, onko määrittelyn politiikka-keskeisyys, joka varmaan on hyvä lähestymistapa esimerkiksi kehittyvissä talouksissa, vaikuttanut ja missä määrin Suomen saamaan hyvään sijoitukseen korruptio-indeksissä?

    Vastaa
    • Kiitos terveisistä, Turo.

      Minun sormeni syyhyävät juuri tuon määritelmällisen neuvokkuuden vuoksi. Minulla on ollut pitemmän aikaa sellainen tunne, että tästä vallankäyttöä koskevasta keskustelustamme puuttuu jotakin olennaista, kuten vallan väärinkäyttö ja sen institutionaaliset puitteet. Yksi juttu, jota sinäkin voisit pohtia, on poliittisen järjestelmänn ja sopimusjärjestelmä toinen toistaan tukeva vaikutus, ja sen organisointi. Se on olennainen osa suomalaista vallankäyttöä, on ollut jo ainakin kahden sukupolven ajana, mutta edelleen lähes läpinäkymättömässä tilassa.

      Miten tästä eteenpäin? Itse olen sitä mieltä, että me tarvitsemme korrupution vastaisen torjuntaohjelman, ja sitä tukevan tutkimusonhjelman. Korruptionvastainen ohjelma pitäisi saada seuraavaan hallitusohjelmaan, ja sen pitäis olla koko vaalikauden mittainen, kuten harmaan talouden ohjelmakin on. Luulisin myös, että poliittinen järjestelmä, joka nyt niin heikon arvosanan kanslaisilta saa, voisi ohjelman myötä saada itselleen roolin, jonka puitteissa sen uskottavuuskin voisi parantua.

      Sama pätee tietysty myös maan hallitukseen.

      Vastaa
  2. Hieno avaus Erkki Laukkaselta.

    Syytä lienee varmasti pohdiskella ainakin työeläkejärjestöjen ja suuryritysten välisiä hallitusverkostoja, joissa yleisesti päätetään palkkioista ristiin.

    Myös Säätiöiden ja puolueiden ja tutkimusorganisaatioiden välillä on vastavuoroisia yhteyksiä, ensin yksi päättää jakaa apurahoja tutkimukseen, myöhemmin tutkija valitaan säätiön toimielimiin, puolueiden jäsenet nostetaan säätiöiden hallituksiin, ja niin edespäin.

    Myös Evankelisluterilaisen kirkon työntekijät pääsevät mahdollisesti hyötymään (piispa saa esim. palkkaa) näennäisesti vapaaehtoisen kirkollisveron tuotoilla, joita kerätään myös 18 vuotiailta kirkkoon kuulumattomilta henkilöiltä (jos eroaa 18 v täytettyään tammikuussa 2014 kirkosta, joutuu vielä 11 kuukautta maksamaan kirkollisveroa, vaikka ei haluaisi, eikä ole vapaaehtoisesti kirkkoon liittynyt).

    Pääpaino olisi ehkä hyvä kohdistaa tämän tyyppisten epäkohtien muuttamiseen, ei niinkään nykyisin epäkohdista hyötyvien henkilöiden tai organisaatioiden mustamaalaamiseen tai muihin ajojahteihin. Maantapoja voidaan muuttaa rakentavasti ja ymmärtäen että kulttuuri muuttuu hitaasti.

    Vastaa
    • Työeläkeyhtiöiden hallitukset muodostuvat niiden yritysten osakkeenomistajista, tai heidän edustajistaan joiden osakkeisiin työeläkeyhtiöt sijoittavat. Suomalainen erikoisuus on ettei tässä nähdä eturistiriitaa vaikka se on realisoitunut jo varsin näyttävästi. Juuri ennen viimeisintä suurta pörssiromahdusta ajoivat suurimpien osakeomistajien edustajat sellaista väljennystä työeläkeyhtiöiden vakavaraisuussäädöksiin jotka mahdollistivat osakeriskin erittäin merkittävän kasvattamisen. Tähän vaatimukseen yhtyivät, kuinka ollakaan, työeläkeyhtiöiden johtajat.
      Romahdus tulikin niin suurena että työeläkeyhtiöt joutuivat dumppaamaan osakkeita ulos kunnes säädöksiä pikaisesti muutettiin.
      Vähäisimmälläkin elämänkokemuksella tuntuu siltä että suurimmat osakkeenomistajat, nähtyään tilauskirjojen tyhjenevän parkkeerasivat osakkeet työeläkeyhtiöiden riskiksi ja romahduksen jälkeen saattoivat ostaa ne puoli ilmaiseksi takaisin.
      Hallintomallia joka mahdollistaa tällaisen menettelyn ei voitane pitää hyväksyttävänä. Samalla esiin nousee kysymys työeläkeyhtiöiden johdon palkitsemisesta. Palkitsemisen taso ei ole missään suhteessa johtamisen tasoon mutta saattaa olla hyvinkin suhteessa näiden osakekauppojen tuottoon yhtiöiden hallitusten jäsenille ja niille joiden edusmiehinä he hallituksissa ovat.. Finanssivalvonnan olisi kovin helppoa selvittää tehdyt kaupat ja niiden osapuolet mutta näin ei Suomessa ikinä tehdä.
      Fakta on että osakkeenomistajat vaativat kauppoja ja että ne tehtiin ja että romahtaneilla hinnoilla taas tehtiin kauppoja. Saattaisi hyvinkin kuvitella että myyjillä olisi myyntivoitot saatuaan varoja myös ostaa. Kauppojen kokonaisarvo lienee useampia miljardeja hyvin lyhyellä ajalla. Joka ei tässä näe mitään poikkeuksellista on kyllä sokea. Yksi syy että työeläkeyhtiöt ovat tämän jälkeen siirtäneet varsin merkittävän osan omistuksistaan veroparatiiseihin saattaa olla ettei FIVA:n valvonta yllä niihin. Työeläkeyhtiöiden johdon omistusten läpinäkyvyydestä on todettu että riittää kun FIVA saa niistä tiedon. Edellisen valossa sitä ei voitane pitää riittävänä.

      Vastaa
  3. Terve!

    Olen vuosia seurannut suurella mielenkiinnolla tätä korruptioranking listausta. Vuosi vuodelta olen alkanut ihmettelemään enemmän listausta. Esim viimeviikkoinen Hki Käräjäoikeuden tuomio koskien asfalttikartellia, ei voi olla herättämättä kysymystä: millä kriteereillä ranking sijoitus tehdään? – olihan Suomen Valtio (Destia) todettu itse syylliseksi pitkäkestoiseen kartelliin. Olen havainnut että siellä missä kartelli – siellä korruptio. Olenko väärässä?

    Lisäksi jos katsoo yrityksiä joihin Suomen Valtion Solidiumin on sijoittanut pääomia – kysymysten määrä paisuu. Outokumpu, Kemira, Stora-Enso kartellikäräjillä – TeliaSonera lahjuskäräjillä, Talvivaara ympäristöoikeus ym käräjillä… Oma lukunsa valtiojohtoinen Patria – niinikään lajonnasta syytetty…

    Mahtaa meno olla villiä muissa maissa jos näillä tempuilla sijoittuu noin hyvin listauksissa.

    Samalla herää kysymys Det Norske Veritaksen ja Inspectan toimintaan. Kuinka em yrityksillä voi olla puhtaat sertifiointipaperit ?
    Stora Enso tuomittiin pitkäkestoisesta puukartellista 30 miljoonan sanktioihin 3.12.2009 http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus/49006.htm

    Kolmen viikon kluttua – 22.12.2009 – samainen yhtiö sai puhtaat paperit ISO sertifioinnista by DNV
    http://www.storaenso.com/responsibility/certificates/iso-14001/Documents/STORAENSO_metsä%202009,%2014001FIN.pdf

    Voi vain kuvitella paljonko tuo dokumentti on tullut maksamaan. Kun näin toimitaan Suomessa – maailman yhdessä vähiten korruptoituneimmassa maassa – jokainen voi kuvitella miten sertifikaatit napsitaan muualla.

    Olisi tottavie mukava herättää keskustelua näistä markkinatalouden irvikuvista.

    Vastaa
  4. Markku Ahdeoja

    Kiitos

    Transparency Suomi ry on tehnyt hyvää työtä korruption vastaisessa taistelussa.

    Keskustelufoorumin luominen on erittäin hyvä tapa luoda keskustelua suuremman yleisön kanssa.

    Kiitos puheenjohtaja Laukkaselle, joka on aikaa säästämättä tuonut vahvan panoksen työhön, josta harvemmin kiitosta saa.

    Olen itse vuosia taistellut korruptiota vastaan ja olen myös antanut kovasanaista kritiikkiä Suomessa maan tapana olevalle Suomettumisen ilmapiirille. Olen itse törmännyt erittäin vakaviin viranomaisväärinkäytöksiin, jotka kuuluvat sanan korruptio alle. Yli kymmenen vuotta sitten luotin Suomalaiseen yhteiskuntaan ja luulin ettei Suomessa ole korruptiota juuri lainkaan. Erehdyin pahan kerran. Alunperin, kun liityin Tranparency Suomi Ry:hyn jouduin pitkään miettimään ja selvittämään mitä tämä yhdistys oikeasti tekee. Vuosien aikana olen tullut epäluuloiseksi ja pyrin siitä aktiivisesti pois, jotta uskoni rehellisyyteen ei kokonaan loppuisi.

    Jouduin pitkään miettimään onko Transparency propaganda koneisto vai ihan oikealla asialla. Keskusteltuani puheenjohtaja Laukkasen kanssa ja selvitettyäni muitakin asioita, tulin siihen lopputulokseen, että järjestö on aidolla asialla ja oikeasti haluaa vähentää korruptiota. Ymmärsin myös Suomen kohdalla olevan paradoksin korruption määrän mittaamiselle. Transparencyn mittausmenetelmä antaa suuntaa ja listaa maailman maat, mutta se ei kerro absoluuttista totuutta. Tämä on yksi tapa ja on suuntaa antava. Suomi on siitä erikoinen länsimaa, että meillä on edelleen perintönä kylmän sodana ajalta tasapainottelu idän ja lännen välillä, vaikka itäinen naapurimme on itse muuttunut hyvin paljon.

    Vanha Suomettumisen kulttuuri on sitkeässä ja avoimmuuden suhteen olemme muista länsimaista edelleen jäljessä. Korruptioon puuttumisen kynnys Suomessa on erittäin korkealla. Esimerkiksi monet skandaalit, joitten takia muissa EU-maissa poliitikko tai viranomainen joutuu eroamaan ei johda Suomessa eroon. Suomessa väärinkäytöksiä vähätellään ja hyvin harvoin tekijä joutuu kantamaan vastuunsa.

    Vuosien aikana minulle on tullut vihjeitä ja viitteitä lahjonnasta, mutta minkäänlaista suoraa todistuaineistoa siitä ei ole. Sen sijaan viranomaisten aseman väärinkäyttöön olen törmännyt useita kertoja ja niistä on kertynyt myös varsin mittava aineisto. Tulen julkaisemaan aineiston lähes kokonaisuudessaan vuoden 2014 loppuun mennessä internetissä.

    Korruptioon puuttumisen työvälineet Suomessa ovat hyvin heikot. Suomessa ei juurikaan ole korruptioon liittyvää akateemista tutkimusta koska siihen rahoituksen saaminen on vaikeaa, koska meillä ei ole korruptiota.

    Oikeusjärjestelmä on työväline, jolla voidaan puuttua korruptioon. Minun selvityksissä olen havainnut ettei oikeusjärjestelmämme ole sellainen kuin luulemme sen olevan. Totuuden ja kuvitelman ero on suurempi kuin edes villeimmissä kuvitelmissa osasin odottaa. Minulta on kysytty onko kyse salaliitosta, mutta sellaisia viitteitä ei ole. Kyse on oikeastaan vakavammasta asiasta. Salaliitto olisi helppo hyväksyä ja ymmärrettävämpi pienen ryhmän aiheuttama ongelma. Suomessa kuitenkin oikeusjärjestelmää ei saa kritisoida eikä saa tuoda esille sen ongelmia. Toimiva oikeusjärjestelmä on kuitenkin avainasemassa, jos halutaan puuttua väärinkäytöksiin.

    Oikeudenkäymiskaari on jo lähes 300 vuotta vanha ja siellä tuomareita koskevat vastuukysymyset ovat kaukana nykyajan vaatimuksista. Itse laki pitää sisällään jopa viittauksen kuolemantuomioon.
    Viranomaiskorruptio oikeusjärjestelmässämme on valitettavasti tosiasia ja johtuu asenneongelmista sekä ihme kyllä heikosta ammattitaidosta. Oikeusjärjestelmämme on korruptiolle hyvin altis ja siksi siihen on jopa liian helppo sortua, koska käytännössä valvontaa ei ole. Yleinen asenne on myös ettei väärinkäytös vain vuotaisi julkisuuteen jotta ei synny negatiivisia mielikuvia. Todellisuudessa virheitten myöntäminen ja niiden korjaaminen toisivat pitkällä aikavälillä paremman lopputuloksen kuin ongelmien lakaiseminen maton alle. Jossain vaiheessa syntyy kupla, joka leviää käsiin ja sitten ongelmiin on pakko puuttua ja sitten tehdään liian hätäisiä ja kiireisiä paniikkipäätöksiä.

    Toivon vakavaa keskustelua Suomalaisen oikeusjärjestelmän tilasta, jotta meillä olisi toimiva työkalu taistelussa korruptiota vastaan.

    Tereisin Markku Ahdeoja

    Vastaa
    • Reijo Lahtonen

      Terve!

      ”Vuosien aikana minulle on tullut vihjeitä ja viitteitä lahjonnasta, mutta minkäänlaista suoraa todistuaineistoa siitä ei ole. Sen sijaan viranomaisten aseman väärinkäyttöön olen törmännyt useita kertoja ja niistä on kertynyt myös varsin mittava aineisto. Tulen julkaisemaan aineiston lähes kokonaisuudessaan vuoden 2014 loppuun mennessä internetissä.”

      Mikäli tarvitset näyttöä lahjontaan ja suoriin näyttöihin – niin laita meiliä, näyttöjä kyllä on. Vuodesta 1994 lähtien koneellisen puunkorjuun parissa ovat avanneet silmäni – valitettavasti.

      Terveisin Reijo Lahtonen
      reijo.lahtonen@metsakoneet.fi

      Vastaa
  5. Tämä taisi nyt mennä väärään paikkaan, mutta haluaisin nostaa keskusteluun alueellisten työsuojeluviranomaisten menettelyn. Mielestäni se sisältää tyypillistä rakenteellista korruptiota, jonka perälautana ovat hallintotuomioistuimet aina KHO:ta myöten.

    Syrjimätön ja yhdenvertainen kohtelu on perustuslain 6 §:n turvaama perusoikeus ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan ja 12. lisäpöytäkirjan turvaama ihmisoikeus. Tuota tosiasiaa ei kukaan voi kiistää, ei kukaan. Kukaan ei voi kiistää myöskään sitä, että perusoikeudet ja ihmisoikeudet ovat perustuslain 21 §:n 1 momentin tarkoittamia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia asioita (hallintoasioita). Velvollisuuksilla tarkoitetaan tuossa yhteydessä oikeuskirjallisuuden mukaan sitä, mihin kansalainen on noudatettavan säännöstön mukaan velvollinen ”alistumaan”. Riidaton tosiasia on, että kenenkään velvollisuus ei ole alistua perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia loukkaavaan kohteluun.

    Kukaan ei voi perustellusti kiistää sitäkään, että perustuslain 21 §:n oikeusturvasäännös turvaa perusoikeutena jokaiselle oikeuden saada toimivaltaiselta viranomaiselta perusteltu päätös, josta voi valittaa, silloin kun kysymys on oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta asiasta. Korkein hallinto-oikeus on muotoillut tuon vuosikirjapäätöksensä KHO:2008:25 perusteluissa näin: ”Perustuslain tarkoituksena on turvata jokaiselle mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakukeinoon eli valitukseen silloin, kun kysymys on muutoksenhakijan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuista oikeuksista ja velvollisuuksista.” Pääsyä tuomioistuimeen tuollaisissa asioissa edellyttää myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappale ja sitä konkretisoiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö.

    On täysin selvää, että alueelliset työsuojeluviranomaiset menettelevät lainvastaisesti, kun antavat työsuojeluviranomaisessa asiallisesti vireille tulleet työntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat asiat eli hallintoasiat – kuten työsyrjintä, työntekijän terveyttä vaarantava kuormittuminen ja työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttava häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu – valvontalain tarkoittaman tarkastajan ratkaistavaksi tarkastuskertomuksella, josta ei käytännössä voi valittaa. Siten myöskään tarkastajan toteuttamasta lakien soveltamisesta ei voi valittaa.

    Koska menettely ei turvaa mahdollisuutta saada oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa ratkaisua tuomioistuimen tutkittavaksi, on se perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien vastainen. Kuitenkin perustuslain 22 § asettaa julkiselle vallalle ehdottoman velvollisuuden turvata noiden perustavanlaatuisten oikeuksien toteutuminen.

    Pyydän keskustelua aiheesta, please.

    Vastaa
    • Tuo on täysin totta. Työsuojelutarkastajat ovat suojassa hallinto-oikeuksilta, koska heidän ratkaisuistaan ei voi valittaa. Ainoastaan työsuojeluviranomaisen ratkaisusta voi valittaa mutta senkin tarkastaja voi itse päättää,viekö asian eteenpäin työsuojeluviranomaisessa joka tekee valituskelpoisen päätöksen vai tekeekö itse ratkaisun ja jättää jutun silleensä. No voihan tarkastajan tekemisistä toki kannella mutta juuri koskaan se ei mitään hyödytä,vaan valvovat tahot pääsääntöisesti suojelevat virkaveljeään. Kanteluiden ratkaisuilla ei ikävä kyllä ole puolueettomuuden kanssa juuri koskaan mitään tekemistä.

      Jos työsuojelutarkastajan rikkomus on selkeä mutta valvovat tahot keskittyvät vain rikkomuksen peittelemiseen, niin eikö silloin ole kyse rakenteellisesta korruptiosta ??? Mutta miksi kansalainen ainoastaan näkee rikkomuksen mutta valvovat tahot eivät sitä näe tai pitäisikö sanoa tarkemmin ottaen että valvovat tahot eivät halua rikkomusta nähdä ??? Ihan sama kuin, että ei nähdä metsää puilta. Entä valvovien tahojen tekemien ratkaisujen perustelut. Niitä ei läheskään aina edes ole, vaan todetaan vain lakonisesti että ei ole syytä epäillä jne. ja asia on loppuun käsitelty ilman perusteluja. Osittain voi olla kyseessä se, että ei kiinnosta perustella tai sitten ei pystytä perustelemaan, niin todetaan vain että ei ole syytä epäillä jne.

      Se on sitä piilokorruptiota ollaan olevinaan hoitavinaan. Kun kaikki tahot suojelee toinen toisiaan eikä puutu mihinkään,niin se mahdollistaa myös valta aseman väärinkäytön tietäen että kiinni ei jää ja voidaan käytännössä tehdä mitä huvittaa tai taasen voidaan olla tekemättä mitään.

      Vastaa
  6. Jukka Järvinen

    Kiitokset tärkeästä keskustelun avauksesta,

    Rakenteellinen korruptio on Suomessa täysin julkista ja leviää yhä useammalle alueelle. Lakimme mukaan julkisiin virkoihin tulee valita pätevin hakija, mutta nykyään ei edes yritetä peitellä, että eri julkiset tehtävät jaetaan puoluiden valitsemille henkilöille. Tämä pätee valtion ja puoluiden korkeimmissa viroissa ja useissa valtion ja kaupunkien omistamissa yhtiöissä ja laitoksissa. Lisäksi, kun korkein johto valitaan avoimesti poliittisin perustein, kuinkahan mahtaa toimia alaistensa valinnassa tuo johtaja. Ainakin moraaliset pidikkeet ovat vähissä.

    Korruption törkeydestä on huutavana esimerkkinä ainakin Helsingissä maksettava niin sattu puoluevero, jonka mukaan poliittisesti valittu viranhaltija maksaa osan palkastaan oman puolueensa kassaan. Hän siis maksaa elimelle, joka hänet valitsee ja joka osallistuu hänen palkkansa määrittämiseen. Voisiko korruption enää selkeämmin paljastaa.

    Julkisen sektorin mahdollisesti suurin ongelma on tällä tavoin valittujen johtajien epäpätevyys ja heidän motivaationsa väärä suuntautuminen. Suurin osa ihmisistä ei kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen ja varsinkin hyvin harva toimii niissä aktiivisesti. Pätevien johtavien löytäminen näin pienestä joukosta kaikkiin johtotehtäviin on tietenkin mahdotonta, ja johtajan epäpätevyys kertautuu läpi koko organisaation.

    Poliittisilla puolueilla on heille varatut vaikutuskeinot yhteiskunnassa. Eri tasoilla on poliittisesti valitut edustajansa, jotka ohjaavat julkisten virkojen haltioiden päämääriä ja budjetteja. Tämän jälkeen lakimme mukaan valittua päämäärää toteuttaa tehtäviin pätevin henkilö.

    Virkamiehen tulisi palvella työnantajaansa ja kaikkia kansalaisia tasapuolisesti. Poliittisesti valitun johtajan voi olla vaikea määritellä työnantajakseen ketään muuta kuin hänet virkaan valinnutta puoluetta. Olisi suoraan sanoen kavereiden pettämistä, jos tällaisen viranhaltija ei antaisi mitään etuja puoluetovereilleen suhteessa muihin kansalaisiin.

    Ilmeisesti tämän tyyppiselle pienen maan korruptiolle ei ole osattu antaa kansainvälisesti oikeaa nimeä, koska muuten Suomalainen käytäntö ei huolestuta ketään. Kaiken korruption tavoin käytäntö tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi ja asettaa kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan. On tärkeää, että itse nostamme aiheen myös kansainväliseen arviointiin, koska omat poliittiset voimamme on sidottu korruption edistämiseen.

    Vastaa
  7. Tähän mennessä Suomen rakenteelliselle korruptiolle ei kukaan ole tehnyt mitään konkreettista ja sen kyllä huomaa. Tämä johtuu juurikin tästä rakenteellisesta korruptiosta.

    Haluaisinkin kuulla, että mitä aikoo Suomen Transparency International tehdä rakenteellisen korruption eteen ?

    Vastaa
  8. http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2015071220026443_pk.shtml

    ^ Yllä on linkki Iltalehden Päivän Meiliin 12.7.2015, Iltalehti, joka muuten on yrittänyt profiloitua jokseenkin liberaalina ja mukasuvaitsevaisena mediana, vetää pohjamudat kyseisellä kannanotollaan, jossa ylistetään suljettujen ovien takana tehtäviä tärkeitä ratkaisuja, kuin ne eivät muuten mukamas luonnistuisi.

    Päinvastoin! Tärkeimpien päätösten, etenkin satojen miljoonien eurooppalaisten elämää koskettavien miljardien eurojen lehmänkauppojen pitäisi olla julkisia, televisioituja suoralähetyksiä. Bildenberg-piilopirtti keskustelut kuuluvat 2000-lukua edeltävään aikaan, jolloin UKK kavereineen kokoontui kosteaa sauna-iltaa viettämään Neuvostoliittolaisten kanssa.

    Demokratian, ihmiskunnan tulevaisuus on läpikotaisessa läpinäkyvyydessä, ei tässä tilanteessa Kreikan kanssa oltaisi, jos ei pimeitä, päivän valoa kestämättömiä sopimuksia tehtailtaisi.

    Muuten tämä sivusto tuntuu nukahteneelta ja jämähtäneeltä sitten 2013-vuoden.

    Vastaa
  9. Ihan hienoa ja syvällistä pohdintaa korruption olemuksesta. Tuntuu ihan siltä, että ollakseen sivistysvaltio, Suomessa on oltava korruptiota. Havannot ja pohdinnat ovat varmasti paikallaan, mutta ne ohittavat ihan jokapäiväisen arkisen korruption, koska se on niin yleistä eikä siinä nähdä mitään pahaa.

    Minulla on vuosien kokemus terveydenhoitoalasta ja siitä, miten korruptio siellä toimii. Härskein lahjuspyyntö oli osastolta, joka kertoi ostaneensa meiltä niin paljon tavaraa, että heille pitää avata tili lähikauppaan. Pyysin kirjallisesti, ei tullut 😀

    Kilpailutuksissa on ihan normaalia, että kilpailuttaja ottaa yhetyttä yritykseen, josta haluaa ostaa tuotteet ja kysyy miten tarjouspyyntö pitää tehdä, että saavat sen tuotteen, minkä haluavat. Osa tekee sen vilpittömin tarkoituksin, toisilla taas on muut edut mielessä.

    On myös kaksi muuta tapaa. Yhdessä on pohjoinen ulottuvuus kunnostautunut: tehdään normaali tarjouskierros ja valitaan toimittaja. Sitten tehdään pari aiheetonta reklamaatiota ja irtisanotaan sopimus koska laatu ei täytä vaatimuksia, vaikka se olisi hyväksytty aiemmin. Sitten tulee hjomman juju: uutta kilapilutusta ei tehdä eikä osteta seuraavaksi parhaalta toimittajalta, vaan ostetaan mistä halutaan ilman kilpailutusta. On mielenkiintoista nähdä kuinka hankinnat menee aina samalle yritykselle riippumatta sen menestyksestä tarjouskilpailussa.

    Idässä taas on tapana valita kaikki tarjoajat sopimuskumppaniksi ja ostaa, mistä huvittaa.

    Kaikkein tehokkain korruptio on kuitenkin julkisen rahan kierrättäminen omaan taskuun toimittajan ja yhdistyksen kautta. Se on niin näkyvää, että sitä ei huomaa. Homma menee näin: Yhdistys järjestää messut tai ammattipäivät. Ne, jotka toimittavat tavaraa kutsutaan sponsoroimaan iltajuhlaa ja muita tilaisuuksia siinä järjestyksessä, kuinka paljon myyntiä on. Yhdistykset, jotka koostuvat samoista henkilöistä, jotka tekevät hankintapäätöksen, päättävät siis etukäteen kuinka paljon kukin yritys ”on velkaa”. Eniten julkista rahaa saavat yritykset ovat pääsponsoreina ja kaikkien, jotka myyvät alalle jotain, ovat enemmän tai vähemmän pakoettuja ostamaan parin neliön messupaikan jos haluavat jatkossa tehdä kauppaa.

    Merkittävää ja paljastavaa on, että eniten myyvät ovat aina eniten esillä ja saavat maksaa eniten. Jonoa sponsoriksi nimittäin on koska se takaa hyvän myynnin. Sponsorit kuitenkin valitaan eikä uusi tulokas pääse siksi, vaikka haluaisikin. Sitten on vielä stipendit ulkomaille ”parantamaan osaamista” ja tunnustusstipendit tehdystä työstä. Yleensä stipendi menee paikkaan, jolla on tulossa tarjouskierros..

    Miksi vain lääkäreiden lahjonnalle on rajat, mutta hoitajille, fysioterapeuteille ym. ei ole? Lääkärit useimmiten vain allekirjoittavat päätöksen ja tilauksen, jonka muut tekevät?

    Vastaa



Täytä tietosi ja osallistu:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty tähdellä.
Jos kirjaudut käyttäen Facebookia, kentät täytetään automaattisesti.

Voit käyttää tekstin muotoiluu HTML -tageja.